* * *
Star Warsin kaukaisessa galaksissa kauan sitten kapitalismi on saavuttanut kehittyneen vaiheensa rikkailla keskusplaneetoilla, kuten Coruscant, jonka ekosysteemi on kokonaan raivattu liiketilojen ja suurteollisuuden tieltä.
Koska yhden planeetan resurssit ovat rajalliset, on ikuiseen talouskasvuun perustuva kapitalismi joutunut etenemään planeettojen väliseen imperialistiseen vaiheeseen.
Porvarillinen Vanha Tasavalta onkin elokuvasarjan Episodi I:n alussa alistanut periaatteessa koko galaksin valtaansa nopean hyperavaruusliikenteen ja kehittyneiden energia-aseiden avulla.
Coruscant on planeetta, jossa luonnollisesta ekosysteemistä ei ole mitään jäljellä.
Kapitalistisen tuotannon järjettömyyden tiivistymänä satojen miljardien olentojen asuttama hallintoplaneetta Coruscant ei itse tuota juuri mitään kulutushyödykkeitä, vaan ne rahdataan planeetalle muualta galaksista. Omat luonnonvaransa planeetta on kuluttanut loppuun jo ajat sitten – myös meret on rakennettu täyteen ja ilmastokin pysyy elinkelpoisena vain valtaisien ilmakehässä leijuvien hiilidioksidifiltterien avulla.
Työväenluokka on Star Warsin kehittyneillä planeetoilla ulkoistettu pääasiassa robotiikkaan ja keinoälyyn perustuvien droidien työläisarmeijoihin, jotka tekevät likaisimmat työt ja käyvät sodat ihmisten puolesta. Tekoälyteknologia on kehittynyt niin pitkälle, että jopa tähtien sodissa käytettävät ohjukset saattavat olla älyllisiä olentoja – mutta oikeuksia näillä olennoilla ei ole.
Älykkäät robotit ovat uusi oikeudeton työväenluokka.
Toisaalta proletaarisen asemansa vuoksi juuri nämä älykkäät robotit ovat Star Wars -universumin vallankumouksellisin luokka, ja droidien oikeuksia ajava liike lähimpänä työväenliikettä.
Suuryhtiöitä vastaan taistelevan Mekaanisen vapautusrintaman mukaan droidien kohtelu on modernia orjuutta, siinä missä maltillisempi Automaattioikeusaktivistien koalitio pyrkii ajamaan laillisin keinoin droideille samoja oikeuksia kuin muille älyllisille olennoille.
Hallitseva luokka on tosin pystynyt pitämään riistettyjen droidien mielenosoitukset ja vallankumousyritykset tehokkaasti kurissa droidivastaisella propagandalla ja väkivallalla.
Droidien uuden työväenliikkeen Tasavalta on tukahduttanut kaikkialla, missä se on päässyt valtaan. Esimerkiksi G0-T0-infrastruktuuridroidien johtamien itsenäisten droidiplaneettojen syntymiseen Tasavalta vastasi sotatoimilla, joita se nimitti orwellilaisittain ”400100500260026:n vapauttamiseksi”.
Droidien vallankumousyrityksistä viisastuneena Tasavalta on kehittänyt erikoisia aseita, joilla kapinoivien droidien piirit voidaan tarvittaessa kärventää. Lisäksi droideihin voidaan tarvittaessa erikseen asentaa alistuspultti, joka vie niiden vapaan tahdon.
* * *
Fritz Langin klassisesta Metropolis-elokuvasta sekä arkkitehtoniset että yhteiskunnalliset vaikutteensa imenyt Coruscant-planeetta muistuttaakin monin tavoin nykypäivän suurkaupunkeja – erityisesti upporikkaiden arabimaiden kiilteleviä pääkaupunkeja.
Esimerkiksi Qatar on kokonaan ulkoistanut työväenluokkansa köyhistä maista tuleville siirtotyöläisille, joita kohdellaan kuin robotteja. Ay-liikkeen kansainvälinen kattojärjestö ITUC arvioi 4000 rakennustyöläisen kuolevan Dohassa ennen kaupungissa vuonna 2022 järjestettäviä FIFA:n jalkapallon maailmanmestaruusotteluita.
Ökyrikkaiden Burj Khalifa on nykypäivän Coruscant.
Nykypäivän Coruscantiksi voi nimittää myös keinotekoisista saaristaan ja uskomattomasta arkkitehtuuristaan tunnetusta Dubaista löytyvää maailman korkeinta rakennusta Burj Khalifaa. Mitään tuottamaton pilvenpiirtäjä on rakennettu keskelle aavikkoa alueelle, jossa ei ole viemäriverkostoa.
Siinä missä Coruscantin vaaralliset jätteet rahdataan avaruusaluksilla planeetan kuihin tai ammutaan suoraan aurinkoon, Burj Khalifan ylläpito vaatii jatkuvan jonon rekka-autoja, jotka tuovat asukkaille ravinnon – ja toisaalta vievät heidän tuottamansa jätteen pois. Abu Dhabin duunarit elävät kirjaimellisesti pilvissä asuvan eliitin paskalla.
Ovatko Coruscantin taivaalla näkyvät liikenneruuhkatkin paskarekkojen jonoja?
* * *
Droidien hyväksikäytön lisäksi Star Warsissa myös ihmisten ja muiden biologisten olentojen muodostama yhteiskunta on monin tavoin jakaantunut kerroksiin.
Coruscantissa tämä näkyy erityisen konkreettisesti, sillä vaikka planeetan keinotekoisella pinnalla pää pilvissä asuva porvariluokka on lahjonut keskiluokkaisen työläisaristokratian puolelleen ulkoplaneettojen ja droidiarmeijoiden tuomilla ylivoitoilla, asuu planeetan alempi keskiluokka ja perinteinen työväenluokka varjoisilla, silminnähden kurjemmilla planeetan alemmilla tasolla.
Coruscantin alamaailma on täynnä kodittomuutta, päihteiden käyttöä ja rikollisuutta.
Lisäksi Coruscantin suurkaupungin alimmilta tasoilta löytyy täydellisessä kurjuudessa ja laittomuuden tilassa kituuttava ryysyköyhälistö, joka H. G. Wellsin Aikakoneessa esiintyvien morlokkien tapaan on vuosien saatossa muuttunut kokonaan ali-inhimilliseksi.
Teema on hyvin tuttu monista tieteistarinoista, joista uusin lienee Matt Damonin tähdittämä Elysium-elokuva.
Coruscantin alaluokat eivät välttämättä koskaan näe auringonvaloa.
Totuus on tässäkin tapauksessa tarua ihmeellisempää. Monissa nykypäivän suurkaupungeissa kodittomat ovat muodostaneet oman varjoyhteiskuntansa syvälle maan sisälle ulottuviin hylättyihin tunneleihin ja putkistoihin.
Tunnetuimpia lienevät New York Cityn metrotunneleissa ja viemäreissä elävät ”myyräihmiset”, mutta vastaavia tuhansien kodittomien asuttamia tunneliverkostoja on löytynyt myös muista Yhdysvaltojen suurkaupungeista.
Samaan aikaan toiset asuvat tälläkin hetkellä planeettamme kiertoradalla, miettien syntyjä syviä.
Rikkain 1% väestöstämme voi ostaa jo nyt matkan Kansainväliselle avaruusasemalle 20 – 40 miljoonan dollarin hintaan. Tulevaisuudessa esimerkiksi Bigelow Aerospace -yhtiö aikoo rakentaa kiertoradalle oman hotellinsa, josta voi vuokrata huoneita.
* * *
Star Warsin universumissa kehitys on yksittäisten planeettojen lisäksi hyvin epätasaista myös galaksin tasolla.
Keskusmaailmojen kehittyneen kapitalismin vastakohtana galaksin ulkolaidoilla vallitsee edelleen jonkin sortin takaperoinen feodalistinen tuotantotapa monarkkeineen ja maanviljelysplaneettoineen.
Vanha Tasavalta ei puutu millään tavalla esimerkiksi syrjässä sijaitsevan aavikkoplaneetta Tatooinen ihmiskauppaan. Pikkuporvarit voivat vapaasti ostaa rikollisjärjestöiltä lapsia elinikäiseen orjuuteen ilman, että viranomaiset tai uskonnolliset poliisit edes kommentoivat asiaa.
Tatooine-planeetan pikkukaupungeissa orjilla on omat korttelinsa.
Tasavalta on periaatteessa itsenäisten planeettojen liberaali demokratia, mutta sen edustuksellisuus on hyvin nimellistä – esimerkiksi ”demokraattisesti valittu” monarkki, alaikäinen (14v) kuningatar Amidala edustaa galaksin senaatissa kokonaisen sektorin kansoja – kymmeniä planeettoja ja miljardeja olentoja.
Kuten tosielämässä, porvarillinen demokratia on oleellisilta osin lumedemokratiaa, jossa ylintä valtaa käyttävät valtakuntien rajat ylittävät suurpääoman liittoumat.
Jedien mielenmuokkausta.
Ylläpitääkseen heiveröistä galaktista hegemoniaansa Tasavalta on antanut valtaa jedien teokraattiselle kultille, jolla on oma lain yläpuolella toimiva uskonnollinen poliisinsa – jediritarit.
Tämän aseistetun uskonlahkon omituiset seksin vastaiset moraalisäännöstöt ja lasten kaappaukset ovat leimallisen taantumuksellisia, mutta Vanhan Tasavallan porvarillinen demokratia ei kyseenalaista niitä. Jedien tuomasta auktoriteetista on poliittista hyötyä.
* * *
Kuten V. I. Lenin totesi, kapitalismin imperialistista vaihetta määrittelevät sodat, joilla monopolikapitalistiset valtaliitot jakavat alueita uudelleen.
Myös tähtien sota alkaa kapitalismin sisäisistä ristiriidoista, sillä Episodi I:n alussa monopolikapitalistinen Kauppaliitto saartaa Naboon planeetan protestina Ulkoreunan planeettojen kauppaveroja vastaan.
Elokuva alkaa, kun Tasavalta lähettää uskonnollisen poliisinsa ratkomaan ristiriitaa.
Tähtien sodan hyötyjänä on galaksin sotateollinen kompleksi.
Seurauksena on galaktinen imperialistinen sisällissota, jossa lopulta monopolikapitalistien eturyhmät kuten elinkeinoelämän etuja ajava Kauppaliitto ja raskaan teollisuuden keskusjärjestö Teknounioni muodostavat Yhdistyneiden aurinkokuntien konfederaation.
Pääasiallinen motivaatio vuosia kestävälle sodankäynnille on suurempien voittojen turvaaminen Coruscantin kauppaveroista irtaantumalla.
Massatuotetut ihmiset ovat tähtien sodassa saaneet konkreettisesti tavaramuodon.
Kapitalistiseen tuotantoon perustuvassa yhteiskunnassa kaikki saa tavaramuodon – tavaroiden lisäksi ihmisten tekemä työ, ja lopulta ihmiset itse. Raskaan teollisuuden valtaliittoumaa vastaan Tasavalta ostaakin kaminolaisilta tavarantoimittajilta klooniarmeijan, jossa tuntevat, älylliset ihmiset toimivat massatuotettuina ja aivopestyinä järjettömän sodan välikappaleina, vailla ihmisoikeuksia tai minkäänlaista päätösvaltaa omasta elämästään.
Liberaalidemokraattiselle Tasavallalle ihmiskokeet ja aivopesu eivät tunnu olevan minkäänlainen ongelma.
”They grow up loyal to the Republic—or they don’t grow up at all.”
Kloonisodiksi nimetyssä ensimmäistä maailmansotaa muistuttavassa imperialistisessa lihamyllyssä kuolee miljoonia, mahdollisesti miljardeja älyllisiä olentoja. Toisaalta se pitää voiton suhdeluvun laskevan tendenssin kurissa stimuloimalla galaksin ase-, laivasto- ja droiditeollisuutta.
Populaarikulttuurissamme tämä kaikkia ihmisoikeuksia loukkaava järjetön sota esitetään harmittomina lasten piirrettyinä.
* * *
Kuten oikeassakin elämässä, kriisiytynyt kapitalismi uusintaa itsensä lopulta fasismin kautta.
Episodi III:ssa autoritäärinen konservatiivisenaattori Palpatine ottaa heikentyneen porvarillisen demokratian haltuunsa sisältä päin YAK:n suurkapitalistien synnyttämän yhteiskunnallisen sekaannuksen avulla.
Keisariksi julistautuva senaattori Palpatine vetoaa puheissaan patriotismiin ja kansakunnan turvallisuuteen George W. Bushin jalanjäljissä. Tosiasiassa sodassa on alusta lähtien ollut kyse kahden kapitalistisen blokin välienselvittelystä, jota Palpatinen uskonnollinen ääriliike on käyttänyt hyväkseen.
Imperiumin myötä galaksin valtionuskonto vaihtuu toiseen.
Avoimen rasistiseksi kehittyvä, yksilöiden voiman ihannointiin, muinaiseen mytologiaan ja ennennäkemättömän mittaviin sotateollisuusprojekteihin nojaava Galaktinen Imperiumi muistuttaa myöhemmin monin tavoin eurooppalaista fasismia. Vaikka se eurooppalaisen kansallissosialismin tapaan esittää olevansa uusi vallankumouksellinen yhteiskuntajärjestys, ei se itse asiassa koske millään tavalla pääoman kasautumiseen perustuvaan yhteiskunnalliseen tuotantotapaan.
Droidien polkeminen jatkuu entistä voimakkaampana ja galaksin suuryhtiöt saavat jatkaa toimintaansa kuin mikään ei olisi muuttunut – kuten IBM, Coca-Cola, Dr. Ötker ja monet muut yhtiöt natsivallan alaisuudessa. Osaltaan Palpatinen vallankaappauksen helppous paljastaakin, ettei Tasavalta tosiasiallisesti poikennut merkittävästi rakenteeltaan Imperiumista galaktiseen imperialismiin perustuvana suurvaltana.
Toisen maailmansodan historiasta merkittävin poikkeus on se, että tässä vaihtoehtohistoriassa fasistit kehittävät atomipommin ensimmäisinä. Galaktisessa mittakaavassa Kuolemantähden suorittama miljardien ihmisten asuttaman Alderaan-planeetan tuhoaminen nimittäin vastaa tarkoitusperiltään ja vaikutuksiltaan Yhdysvaltain ydiniskuja toisen maailmansodan loppupuolella.
Vaikka USA:n olisi ollut mahdollista suorittaa maailman ensimmäinen ydinisku muualle kuin siviilikohteeseen, päätettiin Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit tuhota näytösmielessä. Episodi IV:ssä suurmoffi Tarkin toteaa prinsessa Leialle Imperiumin valinneen joukkotuhoaseensa kohteen samoilla perusteilla.
”Dantooine is far too remote to make an effective demonstration.”
Toisessa maailmansodassa fasismi synnytti monenlaisia partisaanien vastarintaliikkeitä, jollainen myös Episodi IV:ssä esiteltävä Kapinaliitto on.
Siinä missä tosimaailmassa fasismin vastaista taistelua miehitetyissä Euroopan maissa johtivat kommunistit, on työväenliike feodalistis-kapitalistisessa kaukaisessa galaksissa niin heikoilla, ettei se Kapinaliiton poliittisessa ideologiassa juuri näy.
Kapinaliitto ajaakin lähinnä paluuta porvarilliseen demokratiaan perinteisen sodankäynnin ja sissi-iskujen kautta sen sijaan, että pyrkisi järjestämään Coruscantin droidit taisteluun oikeuksistaan ja tukisi jatkuvasti pinnan alla kyteviä droidivallankumouksia.
Esimerkiksi Tanskassa juuri työväen lakko- ja sabotaasiliike oli toisen maailmansodan aikaan tehokas tapa toimia natsivaltaa vastaan. Näillä keinoilla Kapinaliitto olisi voinut saavuttaa voiton Imperiumista ilman perinteistä sodankäyntiä.
Kaikkien planeettojen työtätekevät, yhtykää! Teillä ei ole hävittävänä kuin alistuspulttinne – mutta voitettavana koko galaksi.
Star Warsin Extended Universe -jatkokertomuksissa Kapinaliiton valitsema porvarillinen linja johtaakin vain uusiin välienselvittelyihin ja päättymättömään sodankäyntiin. Imperiumin keskushallinnon hajottua sen resursseja ryhtyvät käyttämään itsenäisesti toimivat sotaherrat, joiden johdolla sota jatkuu vailla loppua.
Vielä kauan elokuvien kuvaamien tapahtumien jälkeen miljardit ja taas miljardit ihmiset, droidit ja muut olennot menettävät tähtien sodissa henkensä.
Raunioitunut Coruscant todistaa oikeaksi Rosa Luxemburgin väitteen – vaihtoehtoina on joko sosialismi tai barbarismi.
Ylivuotosanomat 
Posted by Elokuvallisia huomioita maailmalta 1.11.2013 – 3.11.2013 | Kuva on 3 marraskuun, 2013 at 13:20
[…] Star Wars marxilaisessa analyysissä – Koska yhden planeetan resurssit ovat rajalliset, on ikuiseen talouskasvuun perustuva kapitalismi joutunut etenemään planeettojen väliseen imperialistiseen vaiheeseen. […]
Posted by Saska Heino on 3 marraskuun, 2013 at 23:47
Pelkästään robottityövoimaan perustuva intergalaktinen, kapitalistinen talous ei kykenisi tuottamaan voittoa. Tämä siksi, ettei robotti, joka kuuluu kiinteään, ei vaihtelevaan pääomaan, kykene tuottamaan lisäarvoa. Robotti myydään ostajalleen arvostaan; työntekijä myy työvoimaansa, jonka arvo on alempi kuin sen avulla luotavan tuotoksen arvo. Toisin sanoen työvoimaansa myyvä työntekijä vaihtaa suuremman arvosumman pienempään ottaessaan vastaan rahassa mitattavan korvauksen, useimmiten palkan, työstään. Tämä perustuu yksinkertaisesti sille, että työvoiman arvo, so. sen uusintamiseen tarvittavien hyödykkeiden summa (asuminen, ruoka, vaatetus jne.) on pienempi kuin sen avulla valmistettavien hyödykkeiden arvon summa. Roboteilta tämä ei onnistu, sillä niiden valmistaja myy ne, kuten aiemmin sanottua, arvoaan vastaavasti. Robotin valmistaja tietää tuotteensa arvon. Täten hän on erilaisessa asemassa kuin työntekijä, joka tietää vain (suunnilleen) työvoimansa arvon, ei sitä arvoa, joka tällä työvoimalla on luotavissa. Kun robotti pistetään töihin, se siirtää oman arvonsa luomiensa hyödykkeiden arvoon, muttei kykene luomaan lisäarvoa, sillä se kuluu, vaatii päivitystä sekä huoltoa. Kun robotti ei enää kykene työntekoon, on se siirtänyt valmistamiinsa hyödykkeisiin koko arvonsa.
Tämä ei ole niinkään kritiikkiä tätä sinänsä ansiokasta bloggausta kohtaan kuin Lucasin luomaa maailmaa kohtaan. Miten Coruscantissakin nähtävä, uskomaton vauraus olisi koskaan saavuttanut Episodi I:n aikaisen tasonsa, mikäli ylivoimainen enemmistö väestöstä olisi ollut työttömänä ja köyhyydessä? Kulutushyödykkeille, kuten kiitureille, ei olisi minkäänlaisia markkinoita. Miksi rakentaa kilometrien korkuisia pilvenpiirtäjiiä, kun niille ei olisi maksukykyisiä asukkaita? Kuten tässä bloggauksessa todetaan, Imperiumin asetilaukset olisivat ainoa kysyntää ylläpitävä tekijä koko galaksin laajuisessa taloudessa. Miten tiede voisi olla niin kehittyneellä tasolla kuin se Tähtien sodassa esitetään? Ensinnäkään tällaisessa taloudessa ei olisi voittoa, koska siinä ei olisi lisäarvoa. Näin ollen tuotantoon sijoitettu pääoma ei kasvaisi saati kasautuisi eli talouskasvua ei olisi.
Mikäli Tähtien sodan talous käyttäisi pelkästään droideja, ei se voisi olla kapitalistinen talous, jossa työvoimalla valmistetaan hyödykkeitä niiden vaihtoarvon perusteella vaihdettavaksi muihin hyödykkeisiin sekä kaikkien hyödykkeiden yleisvastineeseen, rahaan.
Posted by S. P. Kähmi on 4 marraskuun, 2013 at 14:44
Tuo kysymys siitä, voiko vain ihminen tuottaa lisäarvoa on mielenkiintoinen, kun puhutaan maailmasta jossa myös ihmisiä voidaan valmistaa teollisesti ja myydä tavaroina – ja jossa toisaalta robotit käyttäytyvät kuin ihmiset.
Pääoman I. osassa Marx lainaa Aristotelestä:
”Jos jokainen työkalu voisi tehdä tehtävänsä käskystä tai itse arvaten, niin kuin Daidaloksen taideteokset liikkuivat itsestään tai Hefaistoksen kolmijalat menivät omasta aloitteestaan pyhään työhön, jos samalla tavoin sukkulat itsestään kutoisivat, niin työnjohtaja ei tarvitsisi apulaisia eikä herra orjia.”
Marxin mukaan Aristoteleeen näkemys ei toteudu kapitalismissa.
Kapitalistin näkökulmasta automaattisilla työkoneilla on kiinteänä pääomana ”sekä tietoisuus että tahto” – työväline pyrkii supistamaan ”vastustelevan, mutta kimmoisen” ihmisen luonnollisen rajoittuneisuuden vähimmäismäärän.
Konetyö muuttaa osan pääomaa, joka aikaisemmin oli vaihtelevaa, ts. muuttui eläväksi työvoimaksi, koneiksi, siis pysyväksi pääomaksi, joka ei tuota lisäarvoa.
Toisin sanoen koneet suurentavat pääoman tuottaman lisäarvon kahdesta tekijästä toista, lisäarvon suhdelukua, vain pienentämällä toista tekijää, työläisten lukua.
Marxin kuvailemat koneet kuitenkin vaativat ihmisten jatkuvaa työtä toimiakseen, sillä ne kuluvat sekä aineellisesti että ”moraalisesti” – kun kehitetään uusia, vähemmän työaikaa vaativia koneita.
Tästä johtuu ”merkillinen ilmiö uudenaikaisen teollisuuden historiassa: kone paiskaa menemään kaikki työpäivän siveelliset ja luonnolliset rajoitukset.”
”Siitä johtuu se taloudellinen paradoksi, että kapitalismin oloissa mahtavin väline työajan lyhentämiseksi muuttuu pettämättömimmäksi keinoksi muuttaa työläisen ja hänen perheensä koko elämä pääoman käytettävissä olevaksi työajaksi pääoman arvonlisäämistä varten.”
Koneistettu tuotanto ei siis vapautakaan ihmisiä, vaan pakottaa yhä pidempiin ja epäinhimillisimpiin työpäiviin. Tänään tämä näkyy hyvin esimerkiksi modernia tietotekniikkaa ja älypuhelimia tuottavissa laitoksissa Kiinassa, jossa työläisten itsemurhat ovat yleisiä järjettömän työtahdin takia.
Toisin kuin nykypäivän teolliset robotit, Star Warsin droidit kuitenkin vastaavat pääasiassa itse oman työvoimansa uusintamisesta. Ne käyvät öljykylvyissä, lataavat omatoimisesti voimanlähteitään ym. C3PO osaa jopa koota itsensä mentyään palasiksi, vaikka Chewbacca joutuukin auttamaan.
Lisäksi toisin kuin kiinteä pääoma, robotit saattavat vaihtaa työpaikkaa – R2D2 toimii elokuvissa astromekaanikon ja viestinviejän lisäksi mm. tarjoilijana – tai ryhtyä kokonaan kapinoimaan herrojaan vastaan, kuten tappajadroidi IG-88. Näin ollen ne voivat osittain pakoilla myös moraalista kulumista – jos droidi osoittautuu vanhentuneeksi siihen työhön, johon se on suunniteltu, se voi etsiä muita töitä.
Star Warsissa talous ei selvästikään perustu kokonaan droideihin, vaan ne ovat osa elävää työtä tekevää työväenluokkaa. Droidit ovatkin siis jonkinlainen kummallinen välimuoto kiinteän pääoman ja elävän työn välillä, jollaista nykymaailmassa ei ole olemassa – enemmän Aristoteleen kuvaamia olentoja kuin Marxin.
On kiinnostava kysymys, voiko sellaista joskus syntyä – ja mihin sellainen kapitalismin oloissa johtaisi. Esimerkiksi rahataloutta vastustava Zeitgeist-liike pohjaa koko oman arvoteoriansa ja tulevaisuuden visionsa tälle olettamukselle, että tulevaisuudessa älykkäät robotit voivat itse vastata koko arvontuotantoprosessista eikä ihmiset voivat keskittyä pelkästään vapaa-ajan työhön. Se ei ole kovin kestävä olettamus, mutta kiehtovaa sci-fiä joka tapauksessa.
Asiaa on myös pohdittava filosofiselta kannalta – jos ihmisen määrittelevä perusominaisuus on itseään toteuttava työnteko, joka vasta tekee hänestä ihmisen, ovatko droiditkin käytännössä ihmisiä, jos niillä on vapaa tahto ja halu tehdä valitsemaansa työtä?
Posted by Saska Heino on 6 marraskuun, 2013 at 11:20
”Toisin kuin nykypäivän teolliset robotit, Star Warsin droidit kuitenkin vastaavat pääasiassa itse oman työvoimansa uusintamisesta. Ne käyvät öljykylvyissä, lataavat omatoimisesti voimanlähteitään ym. C3PO osaa jopa koota itsensä mentyään palasiksi, vaikka Chewbacca joutuukin auttamaan.”
Oman Star Wars -katselukokemukseni perusteella droidit ovat kiinteää pääomaa, jotka myydään kuten orjat myyjän ja ostajan välillä. Niille ei makseta palkkaa työvoimansa myynnistä, sillä ne eivät omista omaa työvoimaansa, eivätkä täten ole kykeneväisiä edes näennäisen tasa-arvoiseen vaihdantaan, kuten palkkatyöntekijät ovat. Jos droidit vastaisivat omatoimisesti oman työvoimansa uusintamisesta, niiden tulisi joko vaihtaa valmistamansa hyödykkeet tarvitsemiinsa uusintamishyödykkeisiin tai vaihtaa palkkansa niihin. Omatoimisuus ei tee uusintamisesta ilmaista. Öljykylpy, voimanlähteiden lataus ja uudelleenkoonti eivät tapahdu itsestään, vaan vaativat työaikaa.
”Lisäksi toisin kuin kiinteä pääoma, robotit saattavat vaihtaa työpaikkaa – R2D2 toimii elokuvissa astromekaanikon ja viestinviejän lisäksi mm. tarjoilijana – tai ryhtyä kokonaan kapinoimaan herrojaan vastaan, kuten tappajadroidi IG-88. Näin ollen ne voivat osittain pakoilla myös moraalista kulumista – jos droidi osoittautuu vanhentuneeksi siihen työhön, johon se on suunniteltu, se voi etsiä muita töitä.”
Droideilla ei ole työpaikkaa siinä mielessä, että ne olisivat palkkatyöntekijöitä. Niiden omistajat, kuten Jabba, ohjaavat niitä parhaaksi katsomiinsa tehtäviin. Kyllähän kapitalistit tämänkin päivän taloudessa myyvät eteenpäin vanhentuneeksi moraalisesti tai teknisesti katsomaansa kiinteää pääomaansa eteenpäin. Vanha Tupolev löytää uuden elämän Afrikan sisäisiltä lennoilta ja tietokone, joka on Euroopassa jo heitetty romukoppaan, päätyy Dakariin toimistokäyttöön konttimatkan jälkeen. Samastaisin droidin aseman orjan asemaan sillä erotuksella, ettei droidi kykene luomaan lisäarvoa. Yhdysvalloissa orjuuden aikaan orjia ohjattiin työkykynsä mukaisesti erilaisiin tehtäviin. Vanhemmat orjat tekivät usein viimeiset työvuotensa töitä mm. työnjohtajina, sisäkköinä, kokkeina ja hovimestareina. Samoin palkkatyösuhteessa oleva työntekijä on eläköitymiseensä mennessä usein edennyt tehtäviin, jotka eivät vaadi enää aiemman kaltaista, raskasta työsuoritusta.
Jotta droidi voisi luoda lisäarvoa, sen työvoiman arvon tulisi olla alempi kuin droidin luoman kokonaistuotteen arvon (v + s). Toisin sanottuna öljykylvyn, voimanläheen latauksen, varaosien sekä muiden tarpeiden arvosumman tulee olla alempi kuin sen tuotteen arvon, jonka droidi luo työaikanaan. Voi olla, että työn tuottavuuden kasvu johtaisi tilanteeseen, jossa droidin työvoiman uusintaminen muuttuisi edullisemmaksi ajan kanssa eli edellä mainitut uusintamistarpeet muuttuisivat edullisemmiksi suhteessa droidin ostohetken hintaan. Samoin käy ihmistyössäkin. Droidi ei kuitenkaan ole biologinen olento, jonka keho ”tekee työtä” muuntaessaan saamansa ravinnon energiaksi. Tämä työ on kuitenkin ilmaista, eikä sen arvoa voida mitata käytännöllisin keinoin. Droidin työvoiman uusintaminen ei ole samalla tavalla passiivinen taustaprosessi kuin se on ihmistyövoiman kohdalla, kun puhutaan yksinkertaisesti ihmiskehon uusintamisesta. Näin ollen paitsi uusintamishyödykkeiden ostolla myös niiden kulutuksella on hintansa, joka on mitattavissa ja jäljitettävissä työajassa.
”Star Warsissa talous ei selvästikään perustu kokonaan droideihin, vaan ne ovat osa elävää työtä tekevää työväenluokkaa.”
Ei toki. Eivät ne kuitenkaan ole eläviä olentoja, vaan kiinteää pääomaa. Siinä mielessä niiden näkeminen osana työväenluokkaa on virheellistä. Ihmistyöntekijät varmaankin kamppailisivat droidien laajamittaisempaa käyttöä vastaan, sillä ne vähentävät ihmistyövoiman kysyntää.
”Asiaa on myös pohdittava filosofiselta kannalta – jos ihmisen määrittelevä perusominaisuus on itseään toteuttava työnteko, joka vasta tekee hänestä ihmisen, ovatko droiditkin käytännössä ihmisiä, jos niillä on vapaa tahto ja halu tehdä valitsemaansa työtä?”
Miten ihmisen kulloinkin määrittelee. Mitä on itseään toteuttava työnteko? Onko droideilla vapaa tahto? Nehän on kuitenkin rakennettu ja ohjelmoitu tietoisesti tietynlaisiin tehtäviin.
Jotta droidit kykenisivät luomaan lisäarvoa ja siten voittoa omistajilleen, tulisi kapitalismin peruslainalaisuuksien muuttua. Empiirinen todistusaineisto marxilaisen työarvoteorian puolesta kasvaa mukavaa tahtia. Sen mukaan kiinteän pääoman kasvu suhteessa vaihtelevaan on vaikuttanut voiton suhdelukuun (ks. http://thenextrecession.wordpress.com/2011/07/29/measuring-the-rate-of-profit-and-profit-cycles/). Itsekin ajattelin tästä kirjoittaa. Tämä tietenkin perustuu olettamukselle, jonka mukaan droidit ovat kiinteää pääomaa, ne vaihtavat omistajaa riippumatta tahdostaan eivätkä kykene luomaan lisäarvoa.
Posted by teepee on 4 marraskuun, 2013 at 10:43
Eivät avaruuslennot sentään vielä ole varakkaimman yhden prosentin ulottuvilla oikeassa maailmassakaan. Globaali varallisuus on noin 241 biljoonaa dollaria, josta varakkain prosentti omistaa 46% (http://www.huffingtonpost.com/2013/10/09/richest-1-percent-wealth_n_4072658.html) eli 110.9 biljoonaa dollaria. Maailmassa on noin 7.13 miljardia ihmistä, joten yksi prosentti tästä on 71.3 miljoonaa ihmistä. Keskimäärin varakkain prosentti siis omistaa 110.9 biljoonaa / 71.3 miljoonaa ≈ 1.56 miljoonaa dollaria.
Koska varakkaimman prosentin edustajien omaisuuden keskiarvo on siis noin 1.56 miljoonaa dollaria per henkilö (≈1.15 miljoonaa euroa), voimme olla varmoja, että mainitsemasi 10-20 miljoonan euron arvoisten avaruuslentojen teoreettinen asiakaskunta (total addressable market) on huomattavasti pienempi kuin yksi prosentti ihmiskunnasta.
Posted by S. P. Kähmi on 4 marraskuun, 2013 at 13:41
Olet oikeassa, hyvä tarkennus. Kyseessähän on lähinnä Occupy-liikkeen tunnetuksi tekemä retorinen työkalu – ”99% vs. 1%”.
Tosiasiassa vauraus tällä planeetalla jakaantuu vieläkin epätasaisemmin. 300 rikkainta ihmistä omistaa enemmän, kuin köyhimmät 3 miljardia.
Posted by Miika K on 14 marraskuun, 2013 at 09:52
Teollisuuskapitalismia edelsi Marxin mukaan vanhemmat pääoman muodot, kauppiaanpääoma ja koronkiskurin pääoma. Vaikka teollisessa tuotannossa ei syntyisi lisäarvoa, kun tuotanto on automatisoitu kokonaan tai siirretty droidien tehtäväksi, niin voittojen hankinta epätasaisen vaihdon ja koronkiskonnan avulla ovat edelleen mahdollisia. Epätasaisessa vaihdossa voitot hankitaan hyödyntämällä hintaeroja (nämä hintaerot voivat hyvinkin heijastaa objektiivisia eroja tuotannon ehdoissa) kahden eri markkinan välillä. Star Wars -maailmassa nämä kaksi markkinaa tarkoittaisivat esimerkiksi kahta eri planeettaa. Esimerkiksi Coruscantissa tuotetut tavarat myydään kaikaisemmille planeetoille, joissa ei ole tarvittavaa tietotaitoa, infrastruktuuria ja tuotantokoneistoa. Kilpailu voitosta muuttuu näissä oloissa kilpailuksi kauppareiteistä ja -oikeuksista. Tästä Sipon painottama imperialistinen tendenssi Star Wars -maailmassa.
Mitä tulee droidien kykyyn tuottaa lisäarvoa: kysymys on hankala, koska tällöin ollaan työarvoteoreettisten käsitteiden selitysvoiman rajoilla. Marxille lisäarvo oli kapitalismissa yksinkertaisimmillaan työvoiman tuottaman arvon (arvonlisäys) ja työvoiman arvon (työpalkka) erotus. Jos droideja oli mahdollista palkata työsuhteeseen työläisen tavoin, niitä voi pitää teollisesti tuotettuina työläisinä. Arvonlisäyksen kannalta droideilla on kaikki ne luonnolliset ominaisuudet (käyttöarvot), joita on ihmisilläkin. Ainoa oleellinen ero ihmistyöläisen ja droidityöläisen välillä on yhteiskunnallisessa suhteessa: droidit ovat teollisesti tuotettuja mutta ihmiset eivät. (Ovatko droidit puhtaasti orjia vai voivatko ne olla palkkatyöläisiä, on lainsäädännöllinen kysymys.)
Teollisesti tuotettuina tavaroina droideilla on arvo (tarjontahinta, jonka määrää tuotannon vaikeus työajalla mitattuna) mutta toisaalta kyky lisätä arvoa luo niille myös pysyvän kysynnän: droidiin tai sen palkkaukseen kannattaa sijoittaa niin kauan kuin se tuottaa keskimääräistä suuremman tuoton. Talouteen syntyy pysyvä epätasapaino, jonka poistaminen vaatii koko tuotantorakenteen mullistamista. (Tällaisten epätasapainojen peittelemiseksi porvarillinen taloustiede pitäytyy mielellään kysynnän ja tarjonnan käsitteissä.)
Droidit ovat äärimmäinen keino työvoiman korvaamiseen koneilla. Siis äärimmäinen ilmaus kapitalismin sisäänrakkentusta itsetuhotaipumuksesta. Droidin kustannus sen ostajalle pitää sisällään (oletettavasti) tuottamis- ja uusintamiskustannukset. Droideja kannattaa ostaa työvoiman korvaamistarkoituksessa niin kauan kuin em. kustannukset ovat työvoimakustannuksia alhaisemmat. Mikäli droidin tuottamis- ja uusintamiskustannukset ovat alle työvoiman uusintamiskustannusten, työvoima kannattaa korvata kokonaan droideilla. Tämä tuottaa aluksi teollisiin ylivoittoja mutta johtaa lopulta voittojen katoamiseen, kun ihmistyövoima on korvattu ja kustannusrakenne sopeutuu droidien käyttämiseen työvoimana. Mutta vaikka teollisia voittoja ei olisikaan olemassa voittoja voidaan hankkia myymällä toisille planeetoille.
Posted by The Force Awakens: Poliittinen analyysi Tähtien sodasta | Toimittaja testaa on 19 joulukuun, 2015 at 11:29
[…] ei varsinaisesti ole, mutta vastaavia vastarinnan pirstaleita voisi etsiä esimerkiksi orjiksi alistettujen droidien, Han Solon kaltaisten rikollisten ja Naboon gunganeiden kaltaisten alkuperäiskansojen parista. […]